Tekstit

Uusia laajoja tuulia

Kuva
Mennyt vuosi oli monin tavoin raskas, tuoden kuitenkin tullessaan merkityksellisiä muutoksia tähän maailmaan ja varsinkin arvomaailmaan. ”Luottamus omaan kykyyn tehdä muutoksia on kasvanut. On havaittu, että valinnoilla, hyvinkin pienillä, on seuraamuksia ja hyväksymme yhteisvastuun isojenkin muutosten edessä. Niiden kokemusten kysyntä on kasvanut, mitkä yhdistävät oppimista, elämyksellisyyttä ja irtiottoa arjen tutusta ympäristöstä.” ( Sitra ) Omalla kohdallani opetustyöt keskeytyivät, minkä vuoksi ja ansiosta sain mahdollisuuden keskittyä kuvataiteilijan ammattiini pitkästä aikaa kokonaisvaltaisesti ja antaumuksella. Löysin uudestaan pitkäjänteisen prosessin luoman yhteyden omaan ilmaisuuni ja pystyin aloittamaan ajatusteni jäsentelyn keskeytyksettä puhtaalta pöydältä pienin askelin, edelleen omia luontokokemuksiani hyödyntäen. Nyt jatkumo ja päämäärä on selkeänä mielessäni. Polku sinne on kuitenkin vielä etsittävä. Tammikuussa alkaa uusi aikuisten laaja kuvataidetyöpajani Joensuun

Art Kareliassa lisää kesäisiä sivellinmuistojani

Kuva
Tänään alkoi Joensuun Taiteilijaseuran Art Karelia-teosvälitystapahtuma, joka järjestetään jo kahdeksatta kertaa ja tällä kertaa Taidekeskus Ahjossa 3.-22.12.2020. Tapahtumasta voit ostaa, vuokrata tai lainata teoksia korottomalla osamaksulla, samalla tuet paikallisen taiteilijaseuran taiteilijoita. Taidekeskus Ahjo sijaitsee Joensuun ruutukaavalla, Kirkkokatu 23:ssa, taidemuseon vieressä. Avoinna ma-pe 11-19, la-su 11-15. Tervetuloa! Merkintöjäni: Oksat ojentutuvat kohti lumpeen kukkia aivan kuin hauraat kädet, etsien voimaa niiden kirkkaudesta. Kosketus, öljyväri pellavakankaalle, 70 x 85 cm, 2020 Merkintöjäni: Meloessani rauhallisilla tummilla vesillä, näen jo kaukaa tuon hohtavan kukan, joka kutsuu minua luokseen. Hiljaisten tummien vesien valkea kukka, öljyväri pellavakankaalle, 60 x 75 cm, 2020 Merkintöjäni: Varhainen aamu suolla. Hetki, jolloin aurinko alkaa nousta horisontista lämmittämään uutta päivää. Patikoiden aamunkoittoon, öljyväri pellavakankaalle, 61 x 80 cm, 20

Korona-aikana syntyneitä sivellinmuistojani

Kuva
  Kevään ja kesän aikana sain kiinni omasta taiteentekemisestäni ja ahkeroin työhuoneellani maalaten pitkästä aikaa öljyväreillä pellavakankaalle ja mikä parasta, pääsin työskentelyssäni säännölliseen rytmiin ja pystyin keskittymään ajatuskulkuihini ikään kuin aloittaen kaiken ihan alusta. Työskentelyni oli siveltimen jäljen hakemista niihin hetkiin, joita olin dokumentoinut valokuvaten metsissä ja vesistöissä vaeltaessani. Yritin löytää ilmaisuuni edes hippusen sitä lapsuuteni luontokokemusten, havaintojen ja ihmetysten iloa ja riemua, jota nykyisin tavoitan hetkittäin välähdyksenomaisina muistoina joissain kohteissa liikkuessani. Usein muistumiin liittyvät kalliot ja suuret siirtolohkareet tai vastakohtaisesti pehmeät sammalmättäät. Joensuun taiteilijaseuran 75-vuotisjuhlanäyttelyissä Joensuun Taidekeskus Ahjossa ja Helsingin Kaapelitehtaan Puristamossa on ollut syksyn aikana esillä jo pari uutta Korona-ajan maalaustani.      Metsämansikka, öljyväri pellavakankaalle, 65 x 65 cm, 20

Temppelisaaren arvoitus

Kuva
 Eilen meloimme mieheni kanssa Pyhäselällä. Tuuli oli voimistunut 5 metriin sekunnissa, joten pysyttelimme rantojen tuntumassa. Tarkoitus oli samalla käydä huoltamassa muutamia omia geokätköjäni. Yksi mielenkiintoisimmista kohteista retkemme varrella oli Temppelisaari ja sen historia. Temppelisaaren huvimaja on pahoin ränsistynyt, samoin paikalla olevat rekennustelineet. Ilmeisesti jossain vaiheessa rakennusta on ollut tarkoitus kunnostaa, mutta työ on jäänyt kesken.  Hopeaniemessä lähellä rantaa on kivi, jossa lukee: "Iloitse siitä, että elät". Temppelisaari on saanut nimensä vasta 1900-luvulla (ehkä puolenvälin jälkeen?) tohtori Piipposen rakennutettua sinne temppelin. Sivuutettaessa Mulon rantoja lähestyy Niittylahti kansanopistoineen. Tästä rannasta noin 3 km etelään on Ritoniemi ja Hopealahti. Lahden Hopeaniemessä on pieni Temppelisaari. Tarina kertoo, että Hopealahden ja -niemen alue kuului alun perin Hirvosten omistamaan Hopealahden tilaan, mutta Piipposet halusivat

Mystinen Ehrs Parken

Kuva
Kreikkalainen  Ehrsinpuisto, jonne löydät polun koordinaateista  N 63° 07.858 E 022° 15.632 Tulimme kesälomareissullamme miehen kanssa kuvaamaan virtuaalikätköä: Grannasberget, jonka huipun "Tomrummet"-vaunu oli tuo kuvattava kohde. Noustessani kohti viikinkilaivaa muistuttavaa monumenttia, huomasin itäpuolella jotain uskomatonta, aivan kuin Antiikin Kreikan temppeli. Lähdin kulkemaan pienempää polkua lähemmäs. Polun kivetys oli paikoin tuhoutunut, mutta umpeen kasvaneen metsän kätköistä alkoi paljastua lisää kreikkalaista mytologiaa. Tunnelma oli kuin unessa.  Tämä paikka kätkee sisäänsä jotain uskomattoman kaunista ja haurasta jostain menneestä. Liikkuessani tuolla mystisessä metsikössa lehvästön lomitse minua tarkkailevat Olympoksen jumalat.   Täällä aika pysähtyy ja mielikuvitus pyrkii hakemaan kuvia ajasta, jolloin täällä on vietetty kesäisiä päiviä, siemaillen viilentävää juomaa ja muisteltu lomamatkoja Kreikkaan.

Korona-ajan alku

Kuva
Olen ollut lomautettuna opettajan työstäni kuvataiteen perusopetuksessa maaliskuun 17. päivästä lähtien. Nyt aikaa omalle taiteelliselle työskentelylle onkin yllättäen runsaasti. Arki muuttui kerrasta ihan uudeksi ja erilaiseksi. Viikottaiset toimet piti suunnitella kokonaan uudestaan. Oman taiteeni työskentelyrupeamat olivat ennen koronaa olleet tietyt päivät ennen iltapäivän ja illan opetustöihin lähtemistä ja viikonloput olin pääasiassa metsissä vaeltamassa. Alkuun vapauden huuma veti niin voimakkaasti erämaahan ja luontoon, että sinne lähdin ja nautin suunnattomasti Pohjois-Karjalan tarjoamista vaaramaisemista, rauhasta ja hiljaisuudesta lumikenkäillen ja patikoiden. Työhuoneellani olin päässyt onneksi jo joululomalla hyvin alkuun useampaakin uutta isoa maalausta työstäen ja kotioloissakin olin ryhtynyt vaivihkaa tarkempaan, keskittyneeseen ja ajatuksia tyhjentävään maalausprosessiin tutkien ja maalaten urpiaisia, joihin olin luonnossa ottanut varsin läheistäkin kontakti

Kuvataidekoulu-moodi

Kuva
”Täällä tulee kuvataidekoulu-moodi päälle. Tulee tehtyä sellaisia asioita, joita ei kotona tulisi tehtyä.” ”Luovuus naksahtaa päälle täällä kuviskoulussa ja jotenkin ajatus vapautuu.” ”Joskus ei meinaa irrota, mutta sit kun vaan alkaa hahmotella jotain, niin idea lopulta tulee, kotona ei jaksaisi.” Siinä muutamia kirjaamiani oppilaitteni pohdintoja kuvataideopinnoistaan, keskusteltuamme siitä, mikä on se tekijä, joka saa heidät tulemaan kuvataidekouluun ja sitoutumaan opintoihinsa vuosikausiksi.  Luovia ihmisiä tarvitaan monella alalla ja ongelmanratkaisukykyä vaaditaan monenlaisten asioiden parissa työskenneltäessä. Luovuus on pohjimmiltaan sitä, että ratkaistaan ongelmia ja kuvataiteen parissa ongelmanratkaisuja tehdään aktiivisesti kaikilla kuvantekemisen alueilla: piirtäen, maalaten, muotoillen ja näitä kaikkia tekniikoita soveltaen ja yhdistellen. Taiteen perusopetuksessa opetussuunnitelman mukainen arvoperusta rakentuu tukemalla ihmisenä kasvamista, kehittäen luov