Siirry pääsisältöön

Tekstit

UUSIN POSTAUS

Olipa kerran elikkä, kunnes tuli tavallaan

 Tämä postaus on puhtaasti jaarinjaarin -osastoa, tavallaan ihan oikeaa analyyttistä pohdintaa, elikkä jonninjoutavaa jaarittelua. Oli aika, jolloin ”elikkä” oli se sana, joka oli niin monen huulilla ja se tuntui luiskahtavan monesta suusta joka puolella kaikissa yhteyksissä, niin mediassa kuin kassahenkilön kommentissakin, mikäli sattui maksamaan käteisellä ja sai ojennetussa palautuksessa kuulla: ”Elikkä kaksi euroa takaisin”. Ajat muuttuvat ja harvoinpa sitä enää käteisellä tulee mitään maksettuakaan. Aika taisi myös ajaa ”elikän” ohi, mutta eihän sitä täytesanatta voi ihmispolo millään sujuvasti kommunikoida. Jo ennen korona-aikaa ”tavallaan” levisi Suomessa ja edelleen se lilluu siellä puheiden lomassa ja vieläpä varsin tiheässä. Joskus sitä ihan huvikseen alkaa laskea kuinka monta ”tavallaan” mahtuukaan yhteen kuulemaansa lauseeseen tai puheenvuoroon. Voin kertoa, että se on pahimmillaan todella MONTA. Aina voi pitää ”tavallaan” tukkimiehen kirjanpitoa, ettei kuultu alkaisi l

Viimeisimmät blogitekstit

Muistojeni kesäiset kanteleet ja talviset jäiset urut

Uusia laajoja tuulia opetuksessani

Art Kareliassa lisää kesäisiä öljyvärimaalauksiani

Korona-aikana syntyneitä sivellinmuistojani

Temppelisaaren arvoitus

Mystinen Ehrs Parken

Korona-ajan alku

Kuvataidekoulu-moodi

Lumpeita Muikku-salissa

Joensuun taiteilijaseura Galleria Myötätuulessa