Olipa kerran elikkä, kunnes tuli tavallaan

 Tämä postaus on puhtaasti jaarinjaarin -osastoa, tavallaan ihan oikeaa analyyttistä pohdintaa, elikkä jonninjoutavaa jaarittelua.

Oli aika, jolloin ”elikkä” oli se sana, joka oli niin monen huulilla ja se tuntui luiskahtavan monesta suusta joka puolella kaikissa yhteyksissä, niin mediassa kuin kassahenkilön kommentissakin, mikäli sattui maksamaan käteisellä ja sai ojennetussa palautuksessa kuulla: ”Elikkä kaksi euroa takaisin”.

Ajat muuttuvat ja harvoinpa sitä enää käteisellä tulee mitään maksettuakaan. Aika taisi myös ajaa ”elikän” ohi, mutta eihän sitä täytesanatta voi ihmispolo millään sujuvasti kommunikoida. Jo ennen korona-aikaa ”tavallaan” levisi Suomessa ja edelleen se lilluu siellä puheiden lomassa ja vieläpä varsin tiheässä. Joskus sitä ihan huvikseen alkaa laskea kuinka monta ”tavallaan” mahtuukaan yhteen kuulemaansa lauseeseen tai puheenvuoroon. Voin kertoa, että se on pahimmillaan todella MONTA. Aina voi pitää ”tavallaan” tukkimiehen kirjanpitoa, ettei kuultu alkaisi liikaa ärsyttämään. Mutta niin tai näin, ”tavallaan” aiheuttaa runsasmääräisenä pahimmillaan keskittymiskyvyttömyyttä itse puheenvuoron asiasisältöön. Näin ollen ”tavallaan” käyttö voisi olla varsin harkittua ja tahallista kuulijan harhauttamista, mikäli haluaa puskea asiansa läpi, ilman että kuulija edes tajuaa kuulleensa mitä oikeastaan sanotaan. Pöytäkirjoissahan ”tavallaan” ei esiinny ollenkaan. On se sikäli ovela.

Jos ”elikkä” oli semmoinen veijarimuoto eli:lle, kun tarkoituksena oli ilmaista lähes samaa tarkoittava asia, mutta ei ihan, niin se oli silloin ”elikkä”. Mikä voisi olla sitten ”tavallaan” perimmäinen merkitys. Sehän on oikeastaan hyvin samantyyppinen kuin ”elikkä”, eli ”tavallaan” tarkoittaa tietyllä tapaa tai jollain tavalla. Jos siis jollain tavalla ajattelee, niin asia voi olla niin kuin ”tavallaan” niin, vaikkei se kuitenkaan välttämättä ole niin.

Hmmm. mikä mahtaakaan olla seuraava täytesanaepidemia. Mitäpä veikkaat?

Vappua!