Muistojeni kesäiset kanteleet ja talviset jäiset urut

Omassa taiteellisessa työskentelyssäni olen saanut aloittaa viikkoni mahtavasti maanantaisin. Olen sopeutunut tilanteeseen, jossa opetustyöni alkaa vasta maanantai-iltana klo 18. Olen opetellut käyttämään koko maanantaipäivän työhuoneellani ihan kaikessa rauhassa keskittyen omiin visioihini niistä huikeista patikkaretkieni kohteista Suomen luonnossa. Kuvaan maalauksissani lumettoman ajan näkymiä ja tunnelmia. Lumiset elämykset eivät ainakaan toistaiseksi ole yltäneet maalauksiksi asti taltioimiini kokemuksiin. 

Kuvassa näkyy alaosa työn alla olevasta öljyvärimaalauksestani "Haapakantele", 100 x 150 cm

 Kylmä, runsasluminen ja rajoitteinen talvi on kääntymässä kohti kevättä. Ihanteellisia ja toisinaan haasteellisiakin kelejä lumikenkäilylle tarjosi tämä talvi ja niin vain kylmänarka kehonikin tottui yli -20° C pakkaspatikointiin. Monia retkiä olen saanut tehdä talven ihmemaailmoihin, lumen ja jään keskelle.

Luolia ja muita mielenkiintoisia luontokohteita etsiessäni olen löytänyt upeita jääpeitteisiä linnoja ja onkaloita sekä uusia reittejä ihan lähietäisyydeltäkin, kuten Huhmarisvaaran komeista maisemista. 

Kallion vierustaa kulkevaa tallaamatonta, lumen peittämää polkua koristavat suuret jäiset sapelit, joiden lomitse kuljin kohti luonnon muodostamia jääurkuja.

Muurien päältä laskeutui metsäpohjan värjäämiä jääverhoja.

Nämä jäiset luonnon tilateokset ovat uskomattoman kiehtovia. Kun kylmyys vähitellen katoaa, näyttää kevättalvi vielä jäisen voimansa ennen lopullista luovuttamistaan uusien värien saapumiselle.

Enää hetki kunnes hiljaisuuden urut väistyvät ja metsä alkaa jälleen soimaan.