Korona-aikana syntyneitä sivellinmuistojani

 Kevään ja kesän aikana sain kiinni omasta taiteentekemisestäni ja ahkeroin työhuoneellani maalaten pitkästä aikaa öljyväreillä pellavakankaalle ja mikä parasta, pääsin työskentelyssäni säännölliseen rytmiin ja pystyin keskittymään ajatuskulkuihini ikään kuin aloittaen kaiken ihan alusta.

Työskentelyni oli siveltimen jäljen hakemista niihin hetkiin, joita olin dokumentoinut valokuvaten metsissä ja vesistöissä vaeltaessani. Yritin löytää ilmaisuuni edes hippusen sitä lapsuuteni luontokokemusten, havaintojen ja ihmetysten iloa ja riemua, jota nykyisin tavoitan hetkittäin välähdyksenomaisina muistoina joissain kohteissa liikkuessani. Usein muistumiin liittyvät kalliot ja suuret siirtolohkareet tai vastakohtaisesti pehmeät sammalmättäät.

Joensuun taiteilijaseuran 75-vuotisjuhlanäyttelyissä Joensuun Taidekeskus Ahjossa ja Helsingin Kaapelitehtaan Puristamossa on ollut syksyn aikana esillä jo pari uutta Korona-ajan maalaustani.

   Metsämansikka, öljyväri pellavakankaalle, 65 x 65 cm, 2020. Alkukesän hetki, jolloin metsämansikka herättää suloisia muistoja lapsuudesta. Keräsimme mansikat heinään ja napostelimme niitä suuren kiven päällä.

   Valoa kohti, öljyväri pellavakankaalle, 110 x 80 cm, 2020. Pidän vedenalaisesta hiljaisuudesta ja siitä, mitä näen veden rajapinnassa, kun valo suodattuu veden pinnan läpi ja luo heijastuksia valoa kohti.

 Syksyllä alkoivat jälleen opetustyöt pitkän (joskin taiteentekemiseni kannalta hyödyllisen) tauon jälkeen. Olen kypsytellyt jo mielessäni seuraavaa vaihetta omassa taiteessani. 

Instagramista löytyvät kaikki opetustauon aikana syntyneet maalaukseni. 

Työskentelyni jatkuu ja löytää uusia uomiaan...