Sarkasmista

Vastikään eräässä kuvataidetyöpajaryhmässäni oppilaat pohtivat tilanteita koulumaailmasta ja he ihmettelivät ääneen sitä kuinka opettajat jaksavat työtään yläkoulussa. Yhdessä pohdimme siinä työskentelyn lomassa millaisia taitoja opettajalta vaaditaan pärjätäkseen luokan kanssa, jossa monella on meneillään kapinavaihe oman identiteetin hakemisessa ja muodostumisessa. Kysyin, pitivätkö oppilaat huumoria ja huumorintajua tarpeellisena ja he innostuivat kertomaan tilanteista, joissa juuri huumori on tärkeää ja erityisesti herkkyys ymmärtää sarkasmia, jota heidän ikäisensa viljelevät mielellään. Tämä sarkasmi-ilmiö on tullut esille puheissa muissakin yläkoulu- ja lukioikäistenkin ryhmissäni ja kovasti vaikuttaa olevan suosittua tässä ajassa.

Jäin itse miettimään sarkasmin olemusta ja miksi se on juuri tuon ikäisten lasten elämän suolana. Itsekin kyseisen taitolajin harjoittajana, voin uskoa, että mikäli ei oivalla mistä on kyse, eikä osaa olla herkkä ymmärtämään kuulemaansa, voi helposti syntyä väärinkäsityksiä ja jopa selkkauksia viestijän ja vastaanottajan välille.

Murrosikäinen nuori pystyy jo huomioimaan erilaisia näkökohtia samanaikaisesti ja sen myötä kyseenalaistamaan tietoa ja etsimään vaihtoehtoja. Myös kyky abstraktiin ajatteluun ja tieteelliseen päättelyyn sekä kyky asettua toisen asemaan alkavat kehittyä. Kognitiivinen näkökulma korostaa nuoren ajattelussa tapahtuvaa siirtymää lapsuuden konkreettisten operaatioiden vaiheesta (Piaget) formaalisten operaatioiden vaiheeseen, jolloin kehittyy kyky suhteuttaa asioita eikä vain työskennellä konkreettisten ajatusten pohjalta. Ehkäpä juuri tästä syystä on helppo ymmärtää, miksi sarkasmi tarjoaa aivoille ikään kuin älyllisen leikkikentän osoittaa taitoa kyseenalaistaa ja arvottaa omia asenteitaan maailmaa sekä ympärillä olevia henkilöitä ja asioita kohtaan. Oivaltamalla tämän voi opettajana löytää väylän haasteelliseltakin tuntuvaan tilanteeseen puhua samaa kieltä oppilaan kanssa.

Syventävien opintojen laajan työpajan oppilas luo.