Taidepyöräilijät työhuoneellani

Osallistuin 13.-14.5. Joensuussa ensimmäistä kertaa järjestettyyn Taidepyöräilytapahtumaan (linkki), jossa oma työhuoneeni oli yksi pyöräilykohteista. Ensin ajatus mukaan lähtemisestä tuntui vieraalta, mutta pienen suostuttelun ja pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin lähteä mukaan, eikä harmita yhtään, päinvastoin. 
 
Epäilin aluksi, että aikani menee odotellessa, jos joku sattuisi pistäytymään, mutta toisin kävi. Vierailijoita oli yhteensä liki kaksisataa. Alkuperäinen suunnitelmani oli ikuistaa kaikki kävijät luonnosmaisesti ja viitteellisesti pohjustamilleni pellavakankaille, mutta eihän se onnistunut, koska vieraita kävi taukoamatta ja runsaimmillaan koko tupa oli niin täysi, etten pystynyt edes laskemaan. Alkuun yritin sipaista edes kasvojen paikat kankaalle, mutta sekin kävi lopulta ylivoimaiseksi. Hahmoista tuli eri kävijöiden yhdistelmiä ja pikaisella silmäyksellä yritin huomioida edes kävijöiden vaatetuksen värit. Vaikka kiire oli jatkuvasti, en luopunut maalaamistavoitteestani, ennen kuin oli pakko, sillä olin valmistanut pohjia vain neljä ja jo ensimmäisenä päivänä olin maalannut kolme täyteen, tai niin täyteen kuin se sommittelullisesti oli mahdollista. Toiselle päivälle jäi vain yksi pohja, jota täytin hitaammin ja juuri kun olin lopettelemassa maalaamistani, saapui Karjalaisen toimittaja ja kuvaaja paikalle, joten vielä ujutin muutaman paikalla olleen mm. lehtikuvaankin ikuistetun 8-vuotiaan Urho Savolaisen viimeiseen tauluuni.

Keskustelu vierailijoiden kanssa työskentelyni lomassa oli myös mielenkiintoista ja yllättävän luontevaa. Työskentelyni lisäksi työhuoneeni historia kiinnosti ihmisiä. Kyseessähän on kaupunkineuvos Aulis V. A. Könösen talo (1922-1977), joka on valmistunut vuonna 1914. Toisessa päässä taloa on sijainnut aikoinaan Suomen ensimmäinen taidelainaamo Joensuun taiteilijaseuran silloisen galleria Arttelin yhteydessä. 

 

Teoksia siis syntyi yhteensä neljä öljyvärein pellavakankaalle. Yhden teoksen koko on 50 x 65 cm. Olen tyytyväinen!