Harjoittelu, jäljittely, toisto…

…näitä tarvitaan myös kuvataiteen opiskelussa. Pitkäjänteinen harjoittelu tuottaa sitä hiljaista tietoa, jota on vaikea pukea sanoiksi. Hiljainen tieto johtaa kykyyn soveltaa kaikkea muuta tietoa, se on ikään kuin tiedostamatonta tietoa ja intuitiivista kykyä käyttää omaa kapasiteettiaan tilanteen vaatimalla tavalla. Huippuammattilainen ei välttämättä ole hyvä ammatin opettaja, mikäli hän ei osaa kertoa ymmärrettävästi miten asia tehdään ja mitä sen saavuttaminen edellyttää.

Kuvataidekasvatuksessa jäljittelyssä on kyse havainnon muuttamisesta 2- tai 3-ulotteiseksi kuvaksi. Tätä harjoitellaan opettelemalla katsomaan. Näkemisessäkin on kyse oivaltamisesta ja juuri siihen opettajan tulisi osata oppilaansa johdattaa erilaisin menetelmin.

Toistoa puolestaan tarvitaan itse kuvan tekemisen harjoittelun ohella mm. niissä toimenpiteissä, jotka edeltävät varsinaista taiteellista työskentelyä, kuten työskentelyvälineiden tarkoituksenmukainen käsittely, niiden huolto sekä esim. maalauspohjan valmistaminen itsenäisesti.

Nämä kolme: harjoittelu, jäljittely ja toisto yhdessä saavutetun oivalluksen kanssa voivat johtaa siihen hiljaiseen tietoon, jonka kautta voidaan löytää ja saavuttaa se oman luovuuden ihanteellinen tila, flow.

Kuvataidekoulun oppilaitani maalaamassa hedelmäasetelmaa.