Välittämistä ei voi teeskennellä

Koulun mahdollisuudet tukea oppilaiden itsenäistä, luovaa ja kriittistä ajattelua ovat jääneet kiireen ja tehokkuuden jalkoihin, puhumattakaan oppilaan taidollisen ja taiteellisen kasvun mahdollisuuksista. Aikaa syvällisten kysymysten pohdinnalle, omakohtaisuudelle ja kokemuksellisuudelle ei yksinkertaisesti ole. Oppiminen ei kosketa pintaa syvemmälle.(Eeva Anttila, Pintaa syvemmälle: taide, kriittinen kasvatus ja muutoksen mahdollisuus)

Kriittisessä pedagogiikassa tarkastellaan sitä, miten yhä enemmän teknologisesti välittyvä kulttuuri muovaa kaikkia todellisuuden ominaispiirteitä, tietoa, totuuksia ja subjekteja. Keinotekoisuus muokkaa elämän yksityiskohtia kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja erilaisissa arkikäytännöissä tuottamalla lakkaamattomalla voimalla mielikuvia, haluja ja erilaisia kulutustarpeita.

Taiteen perusopetuksessa opettajalla keskeisin haaste oppilaat kohdatessaan on avoin ja valpas suhtautuminen uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Uskon että kriittisyyden opettaminen juuri kuvataidekasvatuksessa perustuu siihen, että opetuslapsi tai nuori kokee opettajan välittävän olemalla läsnä ja osoittamalla kiinnostusta oppilaan esittämiin kysymyksiin, joihin opettaja suhtautuu aidosti ja pohtien – antamalla omaa aikaansa oppilasta varten.

Kommentit

  1. Muistan yhä kuviksen open, joka kulki luokassa ja seurasi jokaisen työn valmistumista, kommentoi ja kyseli " millainen sää on tässä kuvassa? mistä tiedät, että tuulee? mitä tapahtuu öisen laivan pyöreiden valokeilojen takana?..." "Pyykkäri"-akvarellini oli yhä kehystettynä vanhan kouluni seinällä, kun pikkusiskoni yli 10 vuotta myöhemmin kulki sen käytävillä. Muistan nimenomaan tuon kuvaamataidon opettajan; hän oli kannustava, kiinnostunut ja näki enemmän...Muita kuvaamataidon opettajia en sitten muistakkaan.

    VastaaPoista
  2. Mieluiten tulisi itsekin muistetuksi juuri siitä kannustamisesta ja aitoudesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit