Voi aikoja voi tapoja

Nopeasti kuluvat nämä keski-ikäisen vuodet.

Nyt voisi olla ajankohtaista palata jälleen tuohon päälle puhumisen jaloon taitoon, mutta vilkaistaan ensin hieman käsittä temperamentti.

Synnynnäinen temperamentti siis näkyy aina ihmisen tavoissa, mutta kasvun ja kehityksen kautta hänestä voi tulla esiin aivan uusia piirteitä ja hän oppii hallitsemaan temperamenttiaan. Riittävän pitkäkestoisen jatkuvan ärsytyksen tuloksena temperamenttiaan hallitsemaankin oppineen ihmisen aidot piirteet tulevat viimistään esille. Koitapa tökkiä rauhallista kissaa toistamiseen samaan kohtaan, niin eiköhän tuo lopulta räpsäytä kynsillään tökkijää.

Kuinka tämä sitten liittyy päälle puhumisen harjoittamiseen? Ei mielestäni mitenkään. Yhteys näillä persoonallisuuden piirteiden ilmenemismuodoilla on kuitekin siinä, että molempia esiintyy ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Joskin ärsyyntyneisyydestä johtuvaa raivostumista voi ilmaista helposti itsekseenkin, mutta itsensä päälle puhuminen on lähes mahdotonta.

Kumpi näistä ominisuuksista on suotavampaa tässä ajassa? Kumman sinä valitset?


teos: Ryhmittymät, öljyväri puulle

Kommentit

  1. Tyhjänpuhumnen on tyhmää,vaivautuneen hiljaisuuden täyttäminen ymmärrettävää, oman ääneensä rakastaminen säälittävää, harmiton höpinä hellyttävää, mutta hyvää kuuntelijaa arvostavat kaikki. Harmi, että joukossa kuuntelija jää yleensä sivulliseksi tai sivuutetuksi. "Joukossa tyhmyys tiivistyy", lapsetkin nauravat kovemmin, paviaanit kirkuvat ja koirat murisevat. Hälisevässä joukossa keskustelu muuttuu turhaksi egoamiseksi. On olemassa toinenkin viisaus: "hiljaiset perivät maan"...tai löytävät ja ymmärtävät.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sumppi kommentistasi. Kuuntelemisen taito tuntuu tosiaan olevan se katoava inhimillisen kanssakäymisen laji.
    Ammattikuuntelijat saattavat olla vahvassa nousussa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit