Karjalanpiirakat

Tein viimeyönä elämäni kolmannen kerran karjalanpiirakoita ja hikihän siinä tuli. Puikulalla ajelu on tottumattomalle noviisille raskasta puuhaa, erityisesti kun tavoitteena oli ohuen ohut kuori, eikä kukaan ole koskaan opettanut minulle, juuriltani keskipohjalaiselle, tätä lajia. Ohuita niistä kyllä tuli, mutta laitoin sitten turhan niukasti jauhoja väliin latoessani kuoria päällekkäin odottamaan täyttämistä. Sain kuitenkin hellävaraisesti ja hitaasti irrotettua jokaisen. Rypytys eteni hitaasti ja hankalasti, kun tein puurostakin vähän liian löysää. Hiljaa kai kuitenkin hyvä tulee, vai tuleeko?

Kasvatetaanko lapset ja nuoret turisteiksi omaan elämäänsä?
Sen sijaan, että oppiva ihminen syventäisi ammattitaitoaan jollakin alueella, on tämän päivän ihmisen oltava joustava ja liikkuva. Hänen on oltava valmis siirtymään tehtävästä ja pätkätyöstä toiseen, paikasta, jopa maasta toiseen maailmanlaajuisella markkinapaikalla. Nopeus ja siirymisvalmius korvaavat syventymisen perinteiseen ammattitaitoon ja hyvin tekemisen kehittämiseen.

Tällainen maailma edellyttää kasvatukselta toimenpiteitä: lapsista ja nuorista on kehitettävä nopeasti toimivia, muutokseen ja muuttamisiin valmiita tehokkaita ihmisiä? Heidän on oltava valmiita siihen, että mikään työ, ihmissuhde tai yhteisö ei ole pysyvää?