Taide kuvataidekasvatuksessa
”Taide, tietääkö joku mitä se on?” -Antti Hassi, 1994
Kuvataide on kasvatuksellisesti arvokasta kulttuurisena sivistysprojektina. Toisinaan aineen merkitystä perustellaan visuaalisen maailman havaintojen tekemisen ja medialukutaidon opettamisella. Taide on nautintoa. Taide parantaa. Taide voimauttaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Taiteen avulla rakennetaan identiteettiä. Taide on tie monikulttuuriseen kohtaamiseen. Taide on väline hyvinvointiyhteiskunnan uudistamistyöhön.
Nykypäivänä korostuu erityisesti taiteen keinojen käyttäminen yksilöllisen tai yhteisöllisen tiedostamattoman näkyväksi tekemisenä. Joukkoviestintä ja mainonta tuottavat nopeasti vaihtuvia malleja sille, miten ja millainen tulisi olla. Tämä tapahtuu usein epäsuorilla ja tiedostamattomaan vetoavilla vihjeenomaisilla symboleilla ja mielikuvilla, jotka luovat glokaaleja tiloja levottomille minuusleikeille.
”Opettajan on luotava mahdollisimman monipuolisia tilanteita, joissa oppilas joutuu tarkastelemaan omaa näkemystään ja ymmärtämistään. Näkemisen harjoittelu on aivojen aktivointia. Että tulisi edes yksi oivallus, että näinkin – toisella tavalla kuin ennen – voi nähdä. Se tarkoittaa esimerkiksi arkisen ympäristön tuttujen asioiden näkemistä uudessa valossa. ” –Sirkka Sammas, 2005
lähteenä Inkeri Savan kirja Katsomme-näemmekö?
Kuvataide on kasvatuksellisesti arvokasta kulttuurisena sivistysprojektina. Toisinaan aineen merkitystä perustellaan visuaalisen maailman havaintojen tekemisen ja medialukutaidon opettamisella. Taide on nautintoa. Taide parantaa. Taide voimauttaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Taiteen avulla rakennetaan identiteettiä. Taide on tie monikulttuuriseen kohtaamiseen. Taide on väline hyvinvointiyhteiskunnan uudistamistyöhön.
Nykypäivänä korostuu erityisesti taiteen keinojen käyttäminen yksilöllisen tai yhteisöllisen tiedostamattoman näkyväksi tekemisenä. Joukkoviestintä ja mainonta tuottavat nopeasti vaihtuvia malleja sille, miten ja millainen tulisi olla. Tämä tapahtuu usein epäsuorilla ja tiedostamattomaan vetoavilla vihjeenomaisilla symboleilla ja mielikuvilla, jotka luovat glokaaleja tiloja levottomille minuusleikeille.
”Opettajan on luotava mahdollisimman monipuolisia tilanteita, joissa oppilas joutuu tarkastelemaan omaa näkemystään ja ymmärtämistään. Näkemisen harjoittelu on aivojen aktivointia. Että tulisi edes yksi oivallus, että näinkin – toisella tavalla kuin ennen – voi nähdä. Se tarkoittaa esimerkiksi arkisen ympäristön tuttujen asioiden näkemistä uudessa valossa. ” –Sirkka Sammas, 2005
lähteenä Inkeri Savan kirja Katsomme-näemmekö?
Kommentit
Lähetä kommentti