perjantai 25. tammikuuta 2019

Art Karelia 2019

Art Karelia-teosvälitystapahtuma on jälleen Joensuussa. Myytävänä on Joensuun Taiteilijaseuran ammattitaiteilijoiden teoksia kaikissa koko-, tekniikka- ja hintaluokissa. Ostoksensa voi tehdä kerta-tai osamaksulla ja haluamansa teoksen saa myyntitapahtumasta heti mukaan.


Tällä kertaa itseltäni on esillä myös vanhempaa tuotantoani. Löysin työhuoneeltani kuvataiteilijan päättötyötutkintoani varten tekemiäni pieniä akryyliväriluonnoksia. Tuon sarjan teokset saivat nyt kehykset ympärilleen sekä nimekseen ”Kotilieden lapsia”.



Kotilieden lapsia: Empivä poika I

Kotilieden lapsia: Empivä poika II

Kotilieden lapsia: Iloinen poika II

Kotilieden lapsia: Iloinen poika I

Kotilieden lapsia: Rusettipäinen tyttö







Art Karelia on seudun kattavimpana teosvälitystapahtumana läpileikkaus tämänhetkisestä pohjoiskarjalalaisesta kuvataiteesta. Vuoden 2019 teosvälitystapahtuma järjestetään aiemmasta poiketen koordinaateissa:

N 62° 36.121
E 029° 45.561


Siltakatu 18, Joensuu
      Tervetuloa!


torstai 31. toukokuuta 2018

Toukokuu meni toipuessa


Kesä tuli semmoisella vauhdilla, että oma siirtymiseni talvesta tuntui tapahtuvan suoraan kesään. Tähän vaikuttaa toipumiseni keuhkokuumeesta. Vappupäivän ”pyöräilylenkki” Jaamankankaalle oli lumihangessa kahlaamista ja polkupyörän työntämistä. Siihen vielä paluumatkalle tuulisen viileä sadekuuro päälle oli ilmeisesti viimeinen tikki vastustuskyvylle, joka oli jo muutamien kevättalven aiempien rankkojen maastoreissujen aikana joutunut koetukselle. Siitä seurasi viikon korkeaa kuumetta ja lopulta antibioottikuuri. Vieläkään en ihan kunnossa ole, mutta huomattavasti paremmassa kuin vielä kertaakaan tämän kuun aikana.

Työhuoneella olen kuitenkin saanut viime viikkojen aikana tehtyä omia maalauksia. Alussa työskentely oli hidasta ja huilata piti usein. Vaikka idea aiheesta ja toteutuksesta olikin muhinut mielessäni, muuttui tekniikka ja toteutuskin työstäessäni aivan toiseksi.

Laitan tähän kuvan Taidepyöräilytapahtuman aikana työhuoneellani maalaamastani teoksesta, joka on tällä hetkellä Joensuun taidelainaamossa. Maalaus oli myös ajatuksellisena lähtökohtana nyt työstämilleni uusille teoksille.


”Taidepyöräily”, 2018, 66,5 x 60cm. Akryyli ja muste akvarellipaperille. Taidelainaamossa.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Pneumonia – syy pysähtyä

Pneumonia - reason for rest, photocollage, 2018, Pia Saari

Tasan viikko sitten, kahdeksan aikaan illalla väsyin, yhtäkkiä ja odottamatta. Nukuin yön ja aamulla herättyäni, mittasin kuumeen. Sitä oli hieman. Ei nuhaa, eikä kurkkukipua, joten ei tautia – päättelin.

Siitä lähtien kuumetta on ollut joka päivä yli 39 astetta ja välillä on tultu rytinällä alas kuumelääkkeiden avulla. Lopulta eilen sain diagnoosin ja lääkityksen.

Vieläkään ei kauaa jaksa istua, mutta kaikkeni yritän kuntoutuakseni viikonlopun Taidepyöräilykohteeksi numero 14.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Vuoden pyöräilyteko 2017 -tunnustus

Joensuun Taidepyöräily palkittiin vuoden 2017 toiseksi parhaana pyöräilytekona GoExpo-messujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa.(linkki Taiteilijalehden julkaisuun)

Ilo ja kunnia oli olla mukana vastaanottamassa kunniakirjaa Pyöräilykuntien verkoston / Network of Finnish Cycling Municipalities Suomi pyöräilee -tapahtumassa viime perjantaina 2.3.2018 

Palkinnon vastaanottivat Woutila Ry:n Aki Ryynänen ja Sanna Joska, taiteilija Pia Saari ja läänintaiteilija Lotta Pyykkönen. Kuva: Nelli Tuominen

Taidepyöräily järjestetään tänä keväänä 12.-13.5.2018 ja oma työhuoneeni Arttelin talossa (Merimiehenkatu 32) on jälleen mukana!!!

Vilkkaita tunnelmia vielä viime vuoden Taidepyöräilytapahtumasta omalta työhuoneeltani tekemäni timelapse-elokuvan muodossa:

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Sarkasmista

Vastikään eräässä kuvataidetyöpajaryhmässäni oppilaat pohtivat tilanteita koulumaailmasta ja he ihmettelivät ääneen sitä kuinka opettajat jaksavat työtään yläkoulussa. Yhdessä pohdimme siinä työskentelyn lomassa millaisia taitoja opettajalta vaaditaan pärjätäkseen luokan kanssa, jossa monella on meneillään kapinavaihe oman identiteetin hakemisessa ja muodostumisessa. Kysyin, pitivätkö oppilaat huumoria ja huumorintajua tarpeellisena ja he innostuivat kertomaan tilanteista, joissa juuri huumori on tärkeää ja erityisesti herkkyys ymmärtää sarkasmia, jota heidän ikäisensa viljelevät mielellään. Tämä sarkasmi-ilmiö on tullut esille puheissa muissakin yläkoulu- ja lukioikäistenkin ryhmissäni ja kovasti vaikuttaa olevan suosittua tässä ajassa.

Jäin itse miettimään sarkasmin olemusta ja miksi se on juuri tuon ikäisten lasten elämän suolana. Itsekin kyseisen taitolajin harjoittajana, voin uskoa, että mikäli ei oivalla mistä on kyse, eikä osaa olla herkkä ymmärtämään kuulemaansa, voi helposti syntyä väärinkäsityksiä ja jopa selkkauksia viestijän ja vastaanottajan välille.

Murrosikäinen nuori pystyy jo huomioimaan erilaisia näkökohtia samanaikaisesti ja sen myötä kyseenalaistamaan tietoa ja etsimään vaihtoehtoja. Myös kyky abstraktiin ajatteluun ja tieteelliseen päättelyyn sekä kyky asettua toisen asemaan alkavat kehittyä. Kognitiivinen näkökulma korostaa nuoren ajattelussa tapahtuvaa siirtymää lapsuuden konkreettisten operaatioiden vaiheesta (Piaget) formaalisten operaatioiden vaiheeseen, jolloin kehittyy kyky suhteuttaa asioita eikä vain työskennellä konkreettisten ajatusten pohjalta. Ehkäpä juuri tästä syystä on helppo ymmärtää, miksi sarkasmi tarjoaa aivoille ikään kuin älyllisen leikkikentän osoittaa taitoa kyseenalaistaa ja arvottaa omia asenteitaan maailmaa sekä ympärillä olevia henkilöitä ja asioita kohtaan. Oivaltamalla tämän voi opettajana löytää väylän haasteelliseltakin tuntuvaan tilanteeseen puhua samaa kieltä oppilaan kanssa.


perjantai 27. lokakuuta 2017

Art Karelia 2017

Joensuun Taiteilijaseura kutsuu kaikki taiteen ystävät koolle jo kuudetta kertaa vuotuiseen teosvälitystapahtumaan Taidekeskus Ahjoon, josta kävijä voi halutessaan ostaa teoksen heti mukaansa. Tapahtumassa on viikonloppuisin taiteilijoita mukana kertomassa taiteestaan.



Ainutlaatuinen tilaisuus tutustua pohjoiskarjalaiseen taiteeseen keskellä Joensuuta
Taidekeskus Ahjossa. 

Kirkkokatu 23

avoinna torstaihin 2.11. saakka  la-su 12-15 ja ti-to 12-17 
 
TERVETULOA!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Siprin nousu ja tuho - miniatyyritaiteen näyttelyssä

Joensuun taiteilijaseuran galleria Kohinassa (linkki) on vielä kolme päivää esillä miniatyyritaidetta. Näyttelyyn tarjottavan teoksen maksimikoko sai olla 5x5x5 cm. Oma osuuteni näyttelyssä on kolmen pienoisveistoksen kokonaisuus, joka kuvaa Kontiolahden Siprin aluetta, jossa maasto on vaihtelevaa ja vaaramaista. Alueella on osittain umpeenkasvanut luontopolku ja polulla toteuttamani geokätköreitti: ”Aave”, josta olen aiemmin maalannut oljyväritutkielman puulle (linkki aiempaan postaukseeni).

Kipsiveistoksissani olen visioinut aluetta ensin sen maaperän näkökulmasta lisäten värejä pelkistäen juuri maaperän koostumuksen pohjalta.

Landscaping Sipri: Soil, kaiverrus ja akvarelli kipsille, 2017

Toisessa teoksessani keskityin maastokartan yksityiskohtaiseen viivamaiseen kuvaamiseen teoksen pinnassa. Maastokarttaa hyödynsin alunperin juuri omien geokätköjeni sijoittelussa kyseiseen maastoon.

Landscaping Sipri: Aave-trail, kaiverrus ja akvarelli kipsille, 2017

Kolmas teos on vähäeleisin. Siinä alue visioitui kauas tulevaisuuteen ja väri on ainoastaan musta, jota kulutin pois ja samalla rapautin myös pinnan muotoja voimakkaasti käsitellen.


Landscaping Sipri: In the end, kaiverrus ja akvarelli kipsille, 2017

Miniatyyritaiteen näyttely Galleria Kohinassa 10.-29.7.
Koskikatu 1,  2.krs, TAITOKORTTELI
Avoinna joka päivä! ma - pe: 10-17, la 10-15

TERVETULOA!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Taidepyöräilijät työhuoneellani

Osallistuin 13.-14.5. Joensuussa ensimmäistä kertaa järjestettyyn Taidepyöräilytapahtumaan (linkki), jossa oma työhuoneeni oli yksi pyöräilykohteista. Ensin ajatus mukaan lähtemisestä tuntui vieraalta, mutta pienen suostuttelun ja pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin lähteä mukaan, eikä harmita yhtään, päinvastoin. 
 

Epäilin aluksi, että aikani menee odotellessa, jos joku sattuisi pistäytymään, mutta toisin kävi. Vierailijoita oli yhteensä liki kaksisataa. Alkuperäinen suunnitelmani oli ikuistaa kaikki kävijät luonnosmaisesti ja viitteellisesti pohjustamilleni pellavakankaille, mutta eihän se onnistunut, koska vieraita kävi taukoamatta ja runsaimmillaan koko tupa oli niin täysi, etten pystynyt edes laskemaan. Alkuun yritin sipaista edes kasvojen paikat kankaalle, mutta sekin kävi lopulta ylivoimaiseksi. Hahmoista tuli eri kävijöiden yhdistelmiä ja pikaisella silmäyksellä yritin huomioida edes kävijöiden vaatetuksen värit. Vaikka kiire oli jatkuvasti, en luopunut maalaamistavoitteestani, ennen kuin oli pakko, sillä olin valmistanut pohjia vain neljä ja jo ensimmäisenä päivänä olin maalannut kolme täyteen, tai niin täyteen kuin se sommittelullisesti oli mahdollista. Toiselle päivälle jäi vain yksi pohja, jota täytin hitaammin ja juuri kun olin lopettelemassa maalaamistani, saapui Karjalaisen toimittaja ja kuvaaja paikalle, joten vielä ujutin muutaman paikalla olleen mm. lehtikuvaankin ikuistetun 8-vuotiaan Urho Savolaisen viimeiseen tauluuni.

Keskustelu vierailijoiden kanssa työskentelyni lomassa oli myös mielenkiintoista ja yllättävän luontevaa. Työskentelyni lisäksi työhuoneeni historia kiinnosti ihmisiä. Kyseessähän on kaupunkineuvos Aulis V. A. Könösen talo (1922-1977), joka on valmistunut vuonna 1914. Toisessa päässä taloa on sijainnut aikoinaan Suomen ensimmäinen taidelainaamo Joensuun taiteilijaseuran silloisen galleria Arttelin yhteydessä. 

 


Teoksia siis syntyi yhteensä neljä öljyvärein pellavakankaalle. Yhden teoksen koko on 50 x 65 cm. Olen tyytyväinen!


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Vaellusta ja tulevaa taidepyöräilyä

Vihdoinkin näyttää siltä, että aurinko alkaa oikeasti lämmittää ja sulattaa ne viimeisetkin lumet ja jäät. Muutamia retkeilyreittejä on tullut kierreltyä pitkin talvea, mutta kyllä sitä jo alkaa odottaa polkujen sulamista liukkaiden jaksojen jälkeen.

Vappu vierähti Ruokolahdella, jossa kulkee viehättäviä osuuksia euroopan kaukovaellusreittiä E10. Aiemmasta talvisesta retkestä samalla suunnalla olen kertonut täällä
Nyt polut olivat pääosin sulat ja vappupäivä oli suorastaan lämmin auringon paistaessa lähes pilvettomältä taivaalta. Niin ihmeelliseltä elämykseltä se tuntui pitkän harmaan ja räntäsateisen jakson jälkeen, että viehätyin kuvaamaan heijastuksia sulavesien aiheuttamista lätäköistä. 


Elämyksellinen oli myös vappulounaan evästelypaikaksi valikoitunut Viljärvenmäki, joka on yksi Etelä-Karjalan korkeimmista paikoista. Se sijaitsee Ruokolahden kunnan laajalla erämaa-alueella n. 7 km Ruokolahden kirkolta koillisen suuntaan. 


Viljärvenmäellä on ollut aikanaan myös asutusta, jonka jälkiä siellä on vieläkin näkyvissä. Lähinnä jäljet ovat rakennusten kivijalkoja, kiviaitaa sekä ilmeisesti kellarikaivanto. Suomessa oli 1800-luvun jälkipuolella pahoja nälkävuosia ja varsinkin halla vei monesti viljasadon. Korkeilla vaaroilla saattoi vilja kuitenkin joskus säästyä vaikka alavammilla mailla sato menetettiin, ja tämä lienee ollut mielessä niillä ihmisillä, jotka mäen laelle aikanaan asettuivat asumaan. Sata vuotta (1810-1910) ovat aikoinaan torpparit asuttaneet tätä mäkeä.


Reilun viikon päästä tulevana viikonloppuna jää retkeilyt vähemmälle, sillä olen lupautunut mukaan Taidepyöräilytapahtumaan Joensuussa 13.–14.5.2017 (tässä linkki). Työhuoneeni Arttelin talossa on hyvin pieni, joten suuria operaatioita tilaan en voi tehdä, tila pysyy siis autettisena taiteilijatyöhuoneena. Ihan uusiakin pastelliliiduin puulle toteuttamiani teoksia on esillä. Tervetuloa pistäytymään!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kasvottomat – faceless

Metsässä kulkiessa voi saapua paikkaan, jossa eläin on kohdannut voittajansa. Marraskuussa 2015 Jaamankankaalla, Kontiolahdella, talousmetsässä melko lähellä ajotietä oli hirven kalloja aseteltu tarkkaan muodostelmaan kumpareen päälle. Näkymä oli omituinen ja odottamaton. Siitä tuli vaikutelma paikalla toimitetusta rituaalista. Kohde houkutteli dokumentoimaan.



 Mukanani kätköilyvarusteissani kulkee aina kristalli, jota toisinaan käytän kuvatessani lisäoptiikkana kadottaakseni kohteen syvemmälle realismin todentamisesta. Tätä menetelmää hyödyntämällä syntyivät aiheet elämänpalojeni maalaussarjalle: Kasvottomat – faceless.

Kasvottomat - Faceless: III, Hiiden valtakunta, I, II, oil on wood, 30 x 30 cm, 2016

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Sinikeijujen tanssi

Viikonloput menee mieluiten ulkoillessa, joten oma taiteellinen työskentelyni työhuoneellani lukuvuoden aikana keskittyy lähinnä kesäaikaan ja joululomaan, toisinaan myös satunnaisiin kotityöskentelyrupeamiin. 

Viime talvena oma taiteen tekemiseni oli lähes päivittäistä taiteilijaopettajien näyttelyyn valmistautumista. Tuleva näyttely toimii aina tehokkaana oman tekemisen tsemppaajana. Palaan näihin #elämänpaloiksi kutsumiini vuoden 2016 teoksiin, muistellen samalla itsekin sitä, kuinka päädyin varsin kirjavaan aihevalikoimaan sekä erilaisiin maalaustekniikoihin eri aiheiden kohdalla. Aiemmin olen jo kertonut karttamaalauksistani, jotka olen nimennyt Pointing out my caches-sarjaksi. Mukaan mahtui kuitenkin monia muitakin tarinoita tai muistumia, usein juuri liittyen kätköilyharrastuksen mukanaan tuomiin kohteisiin tai tilanteisiin.

Pointing out my caches: in Joensuu center, Jns north, Ghost trail, Jns south and Tohmajärvi, 30 x 30 cm, oil on wood.










Heinäkuussa 2015 Lieksan Suvantovaarassa, Sokovaarantien varrella olevan suvannon lähistöllä koin yhden ihastuttavimmista näyistä koskaan. Paikkaan on sijoitettu kohdetta esittelevä geokätkö. Reitti tuolle paikalle oli haasteellista ryteikköa ja soistumaa, mutta perille päästyäni näin kuitenkin jotain uskomattoman kaunista. Auringon kimalluksessa ja vesikasvillisuuden väreilyssä virtaavan puron yläpuolella siniset neidonkorennot esittivät keijukaismaista tanssiaan. Olisin voinut katsella tuota kokonaisvaltaista värin ja liikkeen sekä elementtien muodostamaa täydellistä sopusointua tuntikausia. Helteisenä päivänä paikalla oli kuitenkin myös runsaasti paarmoja, jotka lopulta hätistivät minut pois, mutta tuo näkymä ja kokema oli jotain sellaista, jota yritin tavoitella omalla impressiollani.

Sinikeijujen tanssi, Blue fairies dance, 30 x 30 cm, oil on wood

tiistai 17. tammikuuta 2017

Uutta, mutta vanhaa

 Vuosi vaihtui ja jonkin verran tuli loman aikana tehtyä myös omia #elämänpalojani, tai oikeastaan jatkotyöstettyä muutamia pieniä sekatekniikkateoksiani puulle. Kun aihe ja sen toteutus on joskus jäänyt puolitiehen, eikä eteneminen ole silloin tuonut teokseen sitä mitä olen halunnut tai hakenut, jää työ usein sinne epämääräisessä vaiheessa olevien lokeroon, jollen tuota teosta syystä tai toisesta ole halunnut täysin hylätä enkä aloittaa kokonaan alustakaan.

CRT times 2, 17 x 21 cm, sekatekniikka puulle, 2012-17
Pink elephant, 17 x 21 cm, sekatekniikka puulle, 2012-17



Helleborus, 17 x 21 cm, sekatekniikka puulle, 2012-17
Burka, 17 x 21 cm, sekatekniikka puulle, 2012-17


Jälleen taiteen perusopetustyön alettua, ei taiteilijatyöhuoneellani työskenteleminen ole sujuvaa, koska tekemiseen ei uskalla syventyä sellaisella volyymilla kuin haluaisi. Kelloon vilkuileminen on tehokas luovuuden karkoittaja, joten otin jälleen muutamia kehityskelpoisia aloitettuja palikoitani kotiin operoitavaksi.