tiistai, 13. joulukuuta 2011
Kommervenkkejä bloggailurintamalla
Nyt sain poistettua koko mokoman kävijälaskurin blogistani. Joutava kapistus ehti jo aiheuttaa pientä hammasten kiristelyä ja tuskan tunnetta. Joku oli nimittäin ropeltanut häiriötekijän ko. Your-counter kävijälaskuriin, mutta nyt on kaikki palannut ennalleen sillä eliminoin koko häiriötekijän. Mitäpä niitä kahta kävijää laskemaan ;).
Joulurisu sai valaistuneen pingispalloviritelmän ja parvekkeella kaikki hyvin.
perjantai, 4. marraskuuta 2011
Äänivyöryn hillintä
Tänä lukuvuotena saan jälleen opettaa kolmea itselleni uutta 7-8-vuotiaitten ryhmää. Edelliset ryhmäni olin saanut viedä taiteen perusopetuksen taipaleella vähintään kolmevuotisen yhteisen, toivottavasti johdonmukaisen, kautemme siihen vaiheeseen, jossa osa oppilaista valitsee vuoden mittaiset periodiopinnot tai siirtyy syventävien opintojen työpajaryhmiin.
Uusiin perusopetusryhmiini osa oppilaista siirtyi alle kouluikäisten valmentavista opinnoista ja osa tulee ensimmäistä kertaa kuvataidekouluun, aloittaen suoraan perusopinnoista. Ensimmäisen yhteisen syyslukukauden aikana painotan kuvataiteen perustaitojen harjoittelun ohella tehtävänantojen kautta mahdollisimman paljon myös ryhmäytymistä, toisten huomioimista, työskentelyn vaiheiden ja yhtälailla omien kuin toistenkin teosten arvostamista sekä työrauhan ylläpitämistä. Erityisesti tuo työrauhan rakentaminen kuvataiteen perusopinnoissa vaatii pitkäjänteisyyttä ja jatkuvaa huomiointia. Työskentely on aina toiminnallista. Laajan oppimäärän mukaisissa opinnoissa, Pekkalan kartanossa, myös työskentelytila vaihtelee sen mukaan, mitä tekniikkaa käytetään, joten oppilaat on vähitellen opetettava siihen, että välineiden noutaminen tai työvaiheesta toiseen siirtyminen voidaan tehdä rauhallisesti, ilman suurempaa hulabaloota.
Ehkä kuitenkin se kaikkein olennaisin opittava on äänen käyttö. Vanhan kartanon riisutut luokat toimivat hulppeana kaikupohjana kaikille äänille, jotka yrittävät tulla kuulluksi samanaikaisesti. Koska kuvataiteen perusopinnoissa äänien samanaikainen kajahtelu on kuitenkin varsin toissijainen pyrkimys, on kehiteltävä keinoja samanaikaisen ”äänivyöryn” taltuttamiselle. Silloin nelisen vuotta sitten käytin ”suu suppuun”-käsimerkkiä, jota oppilaat alkoivat toistaa sitä mukaa kun havaitsivat toimintani. Kun kaikki lopulta olivat havainneet merkin ja suut olivat supussa, sai työskentely jatkua. Se toimi silloin niin hyvin että seuraavana vuotena emme tarvinneet enää kyseistä konstia.
Tänä vuonna ajattelin kokeilla uutta ”temppua”, mutta kerron sen vasta kun olen nähnyt toimiiko se.
keskiviikko, 18. toukokuuta 2011
Viimeisimpiä "virallisia" taiteilijan ammatinharjoittamistuotoksiani
 |
Näetkö kukat hiuksissani / Can you see the flowers in my hair, 2009 öljyväri kankaalle / oil on canvas, 90 x 115 cm |
 |
Oliko se tae - näin lävitsesi kylmän sanan sanojan, 2009 |
 |
Tähän jäin / Here I stayed, 2010 öljyväri kankaalle / oil on canvas,100 x 130 cm |
 |
Tiedän - silti jään / Knowing - still staying, 2008 öljyväri kankaalle / oil on canvas, 95 x 115 cm |
 |
Tässä - lapseni / Here - my child, 2009 öljyväri kankaalle / oil on canvas, 85 x 135 cm |
 |
Sinilintu / Bluebird, 2010 öljyväri kankaalle / oil on canvas, 65 x 64 cm |
 |
Liian nuori / Too young, 2010 öljyväri kankaalle / oil on canvas, 55 x 65 cm |
 |
Lintu kultainen / Golden bird, 2010 öljyväri kankaalle / oil on canvas, 60 x 50 cm |
tiistai, 1. helmikuuta 2011
Luottamuksesta
Työyhteisön toiminta on pitkälti viestien, kuten tietojen, näkemysten ja arvioiden, lähettämistä sekä niihin vastaamista. Yhteistyö edellyttää luottamusta yhteisön jäsenten kesken.
Luottamuksen syntymiseksi tarvitaan toisaalta viestien aitoutta ja toisaalta niiden vastaanottamista ja hyväksymistä. Viesti on aito silloin, kun sen asia- ja tunnesisältö ovat sopusoinnussa keskenään. Asia ilmaistaan sanoin, tunnesisältö sanattomasti eli kehon kielellä.
Ongelma syntyy, kun asiasisältö ja tunnesisältö ovat ristiriidassa keskenään, koska silloin vastaanottaja ei ymmärrä, mitä toinen on todella sanomassa.
Aidon viestinnän lisäksi luottamusta herättää kyky kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Kuuntelun pitäisi olla aktiivista eli kuuntelijan pitäisi kertoa, mitä kuuli ja ymmärsi. Viestin hyväksyminen on täysin eri asia kuin samaa mieltä oleminen. Samanaikaisesti voi ymmärtää toisen näkökulman ja olla asiasta eri mieltä.
Hyvään kuuntelutaitoon kuuluu myös vastustuksen hyväksyminen. Kun esimies hyväksyy vastustuksen, alaiset voivat luottaa häneen, ja edellytykset yhteistyölle ovat olemassa.
Luottamuksen syntymiseksi tarvitaan toisaalta viestien aitoutta ja toisaalta niiden vastaanottamista ja hyväksymistä. Viesti on aito silloin, kun sen asia- ja tunnesisältö ovat sopusoinnussa keskenään. Asia ilmaistaan sanoin, tunnesisältö sanattomasti eli kehon kielellä.
Ongelma syntyy, kun asiasisältö ja tunnesisältö ovat ristiriidassa keskenään, koska silloin vastaanottaja ei ymmärrä, mitä toinen on todella sanomassa.
Aidon viestinnän lisäksi luottamusta herättää kyky kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Kuuntelun pitäisi olla aktiivista eli kuuntelijan pitäisi kertoa, mitä kuuli ja ymmärsi. Viestin hyväksyminen on täysin eri asia kuin samaa mieltä oleminen. Samanaikaisesti voi ymmärtää toisen näkökulman ja olla asiasta eri mieltä.
Hyvään kuuntelutaitoon kuuluu myös vastustuksen hyväksyminen. Kun esimies hyväksyy vastustuksen, alaiset voivat luottaa häneen, ja edellytykset yhteistyölle ovat olemassa.
maanantai, 3. tammikuuta 2011
Vuoden 2011 kärkihanke
Hankin lomalukemiseksi mm. Kari Uusikylän kirjan Vastaiskuja inhimillisen elämän puolesta. Martti Hellströmin blogissa: Pedagogiikkaa ja koulupolitiikkaa II kuvaillaan kirjaa osuvasti:
”Kari Uusikylä puolustaa kirjassa lapsia, vanhuksia, köyhiä, rauhaa, kiireettömyyttä, yhteisöllisyyttä, raittiutta, viisautta. Hyvää, tavallista elämää. Hän vastustaa kovia markkina-arvoja, tehokkuusvaatimuksia, ylikorostunutta kilpailua, 100-kertaisia eroja palkkauksessa, oman edun tavoittelijoita, minä-minä-tautiin sairastuneita kiipijöitä, koulua, josta tehdään suoritushelvetti ja kilpailutanner, joka ratkaisee tulevaisuden. Huijauspuhetta, jossa sanat ovat sanoja, arki on toista.”
Kiinnostavaa luettavaa, ajatuksia herättävää sekä vahvasti ainakin omia näkemyksiäni tukevaa on kirja kokonaisuudessaan. Luvussa Opettaja hyvän työn tekijänä kiteytetään hyvän ja huonon työnteon edellytykset kolmeen E:hen: Excellence, Engagement ja Ethics. Kaksi näistä ei riitä. Muodollisesti erinomaisesti ja sitoutuneesti tehty työsuoritus on pahaa työtä, jos sitä leimaavat moraalittomuus ja itsekkyys.
Saman luvun viimeinen kappale tarjoaa todellisen haasteen näin taiteen perusopetuksen opettajan näkökulmasta: Nuorten omien kykyjen löytäminen ja realistinen käsitys omasta itsestä tulisi asettaa muotikieltä käyttäen opetuksen ”kärkihankkeeksi”. Säästyisi paljon kyyneleitä ja terapiakuluja. Pudotus suuruuskuvitelmista maan pinnalle sattuu kipeästi.
”Kari Uusikylä puolustaa kirjassa lapsia, vanhuksia, köyhiä, rauhaa, kiireettömyyttä, yhteisöllisyyttä, raittiutta, viisautta. Hyvää, tavallista elämää. Hän vastustaa kovia markkina-arvoja, tehokkuusvaatimuksia, ylikorostunutta kilpailua, 100-kertaisia eroja palkkauksessa, oman edun tavoittelijoita, minä-minä-tautiin sairastuneita kiipijöitä, koulua, josta tehdään suoritushelvetti ja kilpailutanner, joka ratkaisee tulevaisuden. Huijauspuhetta, jossa sanat ovat sanoja, arki on toista.”
Kiinnostavaa luettavaa, ajatuksia herättävää sekä vahvasti ainakin omia näkemyksiäni tukevaa on kirja kokonaisuudessaan. Luvussa Opettaja hyvän työn tekijänä kiteytetään hyvän ja huonon työnteon edellytykset kolmeen E:hen: Excellence, Engagement ja Ethics. Kaksi näistä ei riitä. Muodollisesti erinomaisesti ja sitoutuneesti tehty työsuoritus on pahaa työtä, jos sitä leimaavat moraalittomuus ja itsekkyys.
Saman luvun viimeinen kappale tarjoaa todellisen haasteen näin taiteen perusopetuksen opettajan näkökulmasta: Nuorten omien kykyjen löytäminen ja realistinen käsitys omasta itsestä tulisi asettaa muotikieltä käyttäen opetuksen ”kärkihankkeeksi”. Säästyisi paljon kyyneleitä ja terapiakuluja. Pudotus suuruuskuvitelmista maan pinnalle sattuu kipeästi.
torstai, 2. joulukuuta 2010
Välittämistä ei voi teeskennellä
Koulun mahdollisuudet tukea oppilaiden itsenäistä, luovaa ja kriittistä ajattelua ovat jääneet kiireen ja tehokkuuden jalkoihin, puhumattakaan oppilaan taidollisen ja taiteellisen kasvun mahdollisuuksista. Aikaa syvällisten kysymysten pohdinnalle, omakohtaisuudelle ja kokemuksellisuudelle ei yksinkertaisesti ole. Oppiminen ei kosketa pintaa syvemmälle.(Eeva Anttila, Pintaa syvemmälle: taide, kriittinen kasvatus ja muutoksen mahdollisuus)
Kriittisessä pedagogiikassa tarkastellaan sitä, miten yhä enemmän teknologisesti välittyvä kulttuuri muovaa kaikkia todellisuuden ominaispiirteitä, tietoa, totuuksia ja subjekteja. Keinotekoisuus muokkaa elämän yksityiskohtia kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja erilaisissa arkikäytännöissä tuottamalla lakkaamattomalla voimalla mielikuvia, haluja ja erilaisia kulutustarpeita.
Taiteen perusopetuksessa opettajalla keskeisin haaste oppilaat kohdatessaan on avoin ja valpas suhtautuminen uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Uskon että kriittisyyden opettaminen juuri kuvataidekasvatuksessa perustuu siihen, että opetuslapsi tai nuori kokee opettajan välittävän olemalla läsnä ja osoittamalla kiinnostusta oppilaan esittämiin kysymyksiin, joihin opettaja suhtautuu aidosti ja pohtien – antamalla omaa aikaansa oppilasta varten.
Kriittisessä pedagogiikassa tarkastellaan sitä, miten yhä enemmän teknologisesti välittyvä kulttuuri muovaa kaikkia todellisuuden ominaispiirteitä, tietoa, totuuksia ja subjekteja. Keinotekoisuus muokkaa elämän yksityiskohtia kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja erilaisissa arkikäytännöissä tuottamalla lakkaamattomalla voimalla mielikuvia, haluja ja erilaisia kulutustarpeita.
Taiteen perusopetuksessa opettajalla keskeisin haaste oppilaat kohdatessaan on avoin ja valpas suhtautuminen uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Uskon että kriittisyyden opettaminen juuri kuvataidekasvatuksessa perustuu siihen, että opetuslapsi tai nuori kokee opettajan välittävän olemalla läsnä ja osoittamalla kiinnostusta oppilaan esittämiin kysymyksiin, joihin opettaja suhtautuu aidosti ja pohtien – antamalla omaa aikaansa oppilasta varten.
torstai, 25. marraskuuta 2010
”No niin”
on juuri se kliseisin, typerin ja mielikuvituksettomin tapa aloittaa opetus, olipa kyseessä sitten luento tai mikä tahansa opetustilanne, jossa opettaja saapuu tilaan ja ottaa ns. ”yleisön haltuunsa”. Edelleen toisinaan huomaan itsekin pullauttaneeni tuon ”noniinklimpin” ulos suustani. Sen tehtyäni pidän hiljaisen hetken itselleni.
Suuri syntihän tuo ei suinkaan ole ja sanotaanhan alun olevan aina hankalaa, mutta alku on yleisön tai tilan haltuunottamisessa äärimmäisen tärkeää. Kuvataideopettaja tai –opettajana toimiva henkilö ei kuitenkaan ole esiintyvä taiteilija, joten hänen ei tule olla se sooloilija, joka höpisee omista asioistaan olettaen kaikkia kiinnostavan omat koirat, kissat ja kumminkaimat.
Tietynlaista karismaa opettajalla toki soisi olevan. Sellaista vaikuttavuutta, jossa hänen läsnäolonsa on koettavissa ja havaittavissa tarvittaessa, siten että kaikille osallisille opetustilanteessa jää tilaa hengittää ja ajatella luovasti niillä omilla pesemättömillä aivoillaan.
Suuri syntihän tuo ei suinkaan ole ja sanotaanhan alun olevan aina hankalaa, mutta alku on yleisön tai tilan haltuunottamisessa äärimmäisen tärkeää. Kuvataideopettaja tai –opettajana toimiva henkilö ei kuitenkaan ole esiintyvä taiteilija, joten hänen ei tule olla se sooloilija, joka höpisee omista asioistaan olettaen kaikkia kiinnostavan omat koirat, kissat ja kumminkaimat.
Tietynlaista karismaa opettajalla toki soisi olevan. Sellaista vaikuttavuutta, jossa hänen läsnäolonsa on koettavissa ja havaittavissa tarvittaessa, siten että kaikille osallisille opetustilanteessa jää tilaa hengittää ja ajatella luovasti niillä omilla pesemättömillä aivoillaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)